Kirkkokuoron 60-vuotisjuhlan juhlapuhe

JUHLAPUHE KIRKKOKUORON 60-VUOTISJUHLILLA JOUTENLAMMELLA 13.12.2015

14.9.1955 Kajaanin rukoushuoneessa kokoontui lähes 50 seurakuntalaista perustamaan kirkkokuoroa.

Elettiin sodan jälkeistä Suomen uudelleen rakentamisen ja kehittämisen aikaa, jolloin alettiin muotoilla seurakuntien uutta toimintakulttuuria leirikeskuksineen ja myös nuorille suuntautuvine työmuotoineen.

Takana olivat raskaat sotavuodet, joista oli Taivaan Isään turvautuen selvitty ja selkeänä seurakunnissa oli työnäky siitä, että kaikkia, myös maallikoita tarvitaan Jumalan valtakunnan työssä.

Kuoron perustamiskokouksessa pastori Suikkari puhui kirkkokuoron tehtävästä seurakunnan palvelijana ja Erkki Tuomi, kirkkokuoron ensimmäinen kanttori totesi: Musiikissa asuu Jumala. Jo Luther oli vakuuttunut siitä, että soitto ja laulu on Jumalan meille antama ihmeellinen lahja, jonka välityksellä voidaan ehkä parhaiten julistaa sanomaa Jumalasta ja pelastuksesta.

Tätä tapahtumaa me Kajaanin nykyiset kirkkokuorolaiset juhlimme. Vietämme kuoromme 60-vuotisjuhlaa.

Hyvin paljon erilaista toimintaa on sisältynyt näihin 60 toimintavuoteen.

 Kirkkokuoron päätehtävä on ollut seurakunnan messuissa laulaminen ja vuosittain näitä messulaulamisia tulee ainakin kerran kuukaudessa. Perinteisiä tapahtumia kuorolla ovat olleet myös adventti- ja kärsimysvesperien laulamiset, erilaiset yhteislaulutilaisuudet, laitosvierailut  ja yhteistyössä lähetyksen kanssa vappumyyjäisten järjestäminen.

Kirkkokuoro on ollut myös mukana Kainuun kirkkomusiikkipiirin toiminnassa ja sen myötä on osallistuttu valtakunnallisille kirkon musiikkijuhlille.

Kuoron ohjelmiston on muodostanut, niin kuin vuosikertomuksessammekin lukee, kirkkovuoden mukaan elävä jumalanpalvelusmusiikki. Psalmit, liturginen musiikki sekä jumalanpalveluksen aiheeseen liittyvä musiikki kuuluvat ohjelmistoomme.

Kun on vietetty vuosijuhlia, kuorossa on harjoiteltu myös suurempia esityskokonaisuuksia:  

esimerkiksi 30-vuotisjuhlia varten valmistettiin laulettavaksi Schubertin saksalaisen messun lauluja, 40-vuotisjuhlassa laulettiin Antamo ja Erkki Tynin Juhlakantaatti sekä 55-vuotisjuhlassa Heikkilän Suomalainen messu.

Kuorolaisten määrä on vakiintunut vuosien mittaan noin 50 laulajaan ja kuoroa ovat johtaneet kanttorit Erkki Tuomi, Risto Ainali, Lauri Rajaniemi ja vuodesta 1998 lähtien nykyinen kanttorimme Päivi Rimpiläinen.

Kuorolaiset tekevät yhdessä paljon muutakin kuin harjoittelevat ja laulavat kirkossa.

Hyvän kuvan kuoron monipuolisista tapahtumista saa kun selailee kuoron historiateoksia, Hannu Väisäsen kokoamaa kuoron historiaa vuosilta 1955-2005 ja Helena Pitkäsen kokoamaa uuden uutukaista kuvateosta vuosilta 2005-2015.

Vuosien varrella on tehty lukuisia virkistysmatkoja niin Suomessa kuin ulkomaillakin, mm. Pohjoismaissa, Israelissa, Unkarissa, Venäjällä, Virossa, Puolassa ja Kreikassa.

Kuorossa on solmittu tärkeitä ihmissuhteita ja kuoroystävät ovat olleet mukana elämän iloissa ja suruissa.

Kuorossa on vietetty pikkujouluja, merkkipäiviä; on juhlittu häitä ja myös saateltu iäisyysmatkalle kuoroystäviä mm. kuoron pitkäaikaisia vaikuttajia ja perustajajäseniä, kuten kunniapuheenjohtaja Viljo Heikkinen, Eevi Heikkinen. Alli ja Elsa Mustonen, Erkki Keränen, Sulo Tuomi, Antti ja Helvi Manner,Sylvi Mikkonen,  Inkeri Piipponen, Elvi Meriläinen, Pirkko Hynninen, Pentti Nordman ja Arvi Tuulenkari.

Tänä juhlavuonna olemme ottaneet tavoitteeksemme liikkua ulos kirkosta ja seurakuntakeskuksen turvallisten seinien sisältä kohtaamaan ihmisiä erilaisissa tilanteissa niin kuin piispamme Jari Jolkkonen piispantarkastuksen yhteydessä kehotti.

Juhlavuotemme tapahtumiin on kuulunut mm. virsikävelytapahtuma Renforsin lenkin maastossa toukokuussa, Suomalaisen messun laulaminen Raatihuoneen torilla  elokuussa, Taiteiden yön Taizé-laulut syyskuussa ja Nenäpäivän tempaus Prismassa marraskuussa.

Olemme myös avanneet oman blogin tiedotustamme varten.  Sieltä voi löytää mm. kuorolaisten mietteitä omasta kuoroharrastuksestaan.

Huumori, ilo ja nauru ovat aina kuuluneet  osana kirkkokuoron elämään.  Kun haastattelin kuorolaisia blogia varten, yksi kuorolainen laittoi minulle pilke silmäkulmassa tekstin siitä, mitä kuorossa laulaminen saa aikaan.

Siteeraan tuota tekstiä hiukan:

Kuorossa laulaminen tekee kaikille hyvää: Nuoret saavat tulla vanhoiksi kuorossa, vanhat tulevat laulun kautta taas nuoriksi, ylpeät voivat asettua ensimmäiseen riviin, vaatimattomat seisovat takarivissä, loistavat saavat soolot, motkottajat saavat valittaa dissonansseista, egoistit saavat omat nuotit, suorittajat saavat laulaa kovempaa, kestävät laulavat useammissa kuoroissa, huolehtivat jakavat yskänpastilleja, huutokurkut vaimennetaan ystävällisyydellä, sinkut eivät kauan pysy sinkkuina, pariskunnat tapaavat toisiaan harjoituksissa, laihat täyttävät itsensä ilmalla, lihavat voivat laihtua, aamu-uniset ehtivät illan harjoituksiin, suuret saavat helpommin korkean C:n, pienet saavat helpommin matalan A:n, laiskat saavat laulaa istualtaan, ahkerat ilmestyvät joka harjoitukseen, pinkoilijat voivat harjoitella myös kotona ja matkustusintoilijat voivat suunnitella kuoromatkoja.

Vaikka tämä oli pilke silmäkulmassa minulle annettu teksti, taitaa olla niin, että tämä muistuttaa kuoroamme.

Palaan yleisistä kuoromietteistä takaisin kuoromme vuosijuhla-ajatuksiin.

 Kuoromme 60-vuotisjuhlan kunniaksi halusimme järjestää weisuumessun eli kirkonmenot Ukko- Paavon, Paavo Ruotsalaisen hengessä.  Messun valitsimme siksi, että halusimme merkkipäivänämme liittyä menneiden sukuolvien ketjuun. 

Kuoromme syntymäaikana, sotien jälkeen 50-luvulla ei varmaankaan aina ollut helppoa uskoa Jumalaan ja tulevaisuuteen. Kuitenkin monet tuon ajan ihmiset, isät ja äidit kääntyivät rukouksissa Jumalan puoleen ja rakensivat meille perustan, ne elämisen puitteet, joista meidän on ollut hyvä ponnistaa eteenpäin. 

Nyt on meidän vuoromme tehdä samoin kuin sodan jälkeinen sukupolvi teki. Tehtävämme on välittää isiemme usko lapsillemme ja lastemme lapsille ja tänä päivänä myös yhä enemmän niille, jotka eivät ole sitä omilta vanhemmiltaan kuulleet. 

Aloitin puheeni Erkki Tuomen ajatuksella siitä, miten musiikin välityksellä ehkä parhaiten voidaan julistaa sanomaa Jumalasta ja pelastuksesta. Meillä kuorolaisilla on siis tärkeä oma palvelutehtävä seurakunnassa ja meillä on myös rajattomasti mahdollisuuksia miettiä uusia luovia tapoja tuoda hyvä uskon sanoma esille omana aikanamme. Aikana, joka on monella tavalla haastava, koska kristilliset perinteet eivät enää näy suomalaisten elämässä samalla tavalla kuin ennen ja uudet moniarvoisuutta vaativat globaalit tuulet puhaltelevat kansankirkkomme suuntaan.

Vietämme tätä juhlaa joulukuussa, jolloin tavallisesti kokoonnumme kuoron perinteiseen pikkujouluun itsenäisyyspäivän aattona.  Itsenäisyyspäivään liittyy Suomen symboli – siniristi-lippu.

Kun haastattelin kuorolaisia, hyvin moni piti yhtenä puhuttelevimmista kuorokokemuksista Suomalaisen messun laulamista. Suomalaisessa messussa lauletaan siniristilipun merkityksestä.

Risti muistuttaa meitä siitä, mikä kristinuskossa on tärkeää. Jeesuksen risti ja armo.  Vaikka ajat muuttuvat, tämä on se sanoma, jota oman aikammekin ihminen kaiken suorittamisen ja pärjäämisen paineessa kaipaa.

Yrittämisestämme huolimatta me koemme usein epäonnistuvamme. Me tarvitsemme anteeksiantoa ja uudelleen alkamisen mahdollisuutta. Jumala antaa meille uuden alun, rakastaa meitä virheistämme huolimatta ja siunaa meitä hyvyydellään.

Weisuumessussa lauloimme: Lahjaksi usko heikoinkin on suotu, kiittämään siitä meidät on vain luotu.

Me kuorolaiset olemme etuoikeutettua väkeä kun saamme laulaa yhdessä virsiä ja hengellisiä lauluja.

Näin sanoivat monet kuorohaastattelussa. Kuoroharjoitusten jälkeen harjoittelemamme laulut jäävät soimaan mieleen viikon varrelle ja laulujen sanat antavat voimaa arkipäivän välillä niin raskaiden töiden ja tilanteiden keskellä.

Kajaanin kirkkokuoro on itsenäinen rekisteröity yhdistys, mutta ennen kaikkea me olemme tärkeä osa Kajaanin seurakuntaa, me muodostamme kirkon ja siksi haluan vielä lopuksi lukea muutaman ajatuksen minulle hyvin rakkaaksi muodostuneesta tekstistä, jonka on kirjoittanut opettajani, jo edesmennyt teologian tohtori Martti Lindqvist.  

Tänä päivänä erilaisissa organisaatioissa laaditaan visioita ja toiminta-ajatuksia. Uskon ja toivon, että nämä seuraavat ajatukset voisivat olla meidän kirkkokuorolaisten toiminta-ajatuksena.

Kirkon tehtävä on tänään vaalia uskomisen mahdollisuutta ja antaa uskonelämälle rakennuspuita. Kirkon tehtävä on osoittaa ihmiselle mahdollisuus aavistaa jotain Jumalasta ja löytää yhteys hänen kanssaan. Kirkon tehtävä on pitää esillä armon ja rakkauden sanomaa elämän paineiden ja vaatimusten keskellä. Kirkko on täällä siksi, että kärsimys voisi muuttua toivoksi ja uuden kasvun mahdollisuudeksi. Kirkko on täällä siksi, että syyllisyys ei jäisi painamaan mieltä, vaan voitaisiin löytää anteeksianto. Kirkon tehtävä on palvella jokaista ihmistä. Sen tehtävä on olla synnyttämässä yhteenkuuluvaisuutta. Erilaisten ihmisten tulisi tuntea olevansa tervetulleita avoimeen ja rehelliseen vuorovaikutuksen, erilaisiin palvelutehtäviin niin että elämä saisi versoa ja kukoistaa armon pohjalta kaikessa monimuotoisuudessaan .Tällainen on seurakuntayhteys tänään kaikkialla siellä, missä kristityt elävät todeksi sanoman Kristuksesta ja armosta.