Aimo Syrjälä
Liityin kuoroon koska veljeni, joka lauloi erään seurakunnan kirkkokuorossa, kehotti minua. Myös muutamat tuttuni olivat Kajaanin kirkkokuoron laulajia ja pyysivät mukaan tietäen,että olen harrastanut kuorolaulua toisaalla. Miesääniä aina tarvitaan lisää kuoroon ja liittymisasiaa harkittuani tulin mukaan kannustimenani laulu" Oi kiitos sä Luojani armollinen", tuon laulun 3. säkeistö: "Ja kiitos vihdoin viimeinen, kun laulun lahjan sa annoit, kun riemut ja murheet lapsosen, näin sävelten siivillä kannoit"
Kuoroharrastus tuottaa laulamisen iloa. Se on myös sosiaalista kanssakäymistä yhteisten päämäärien saavuttamiseksi, Kirkkokuorossa on päässyt lähelle omaa seurakunta ja sen toimintamuotoja ja voi antaa oma panoksensa seurakuntaelämään laulamisen muodossa.Messussa laulaminen tekee arjesta juhlaa. Kirkkovuosi tapahtumineen tulee tutuksi. Kuoroharrastus luo levähdyspaikan ja turvasataman ja tuo virkistystä elämään. Yhteenkuuluvaisuus on lujittunutt mm. tehtyjen matkojen ja retkien kautta. Kuorotoiminta on laajaa, sillä kirkkokuoro on mukana Kainuun kirkkomusiikkipiirissä ja näin saadaan kokoontua suurin joukoin.
Mieleeni on jäänut erityisesti Lasse Heikkilän hyvin harjoiteltu ja soittimin säestetty Suomalaisen Messun esitys Linnantauksen kirkossa v. 2010 sekä saman messun esitys kesäisellä Raatihuoneen torilla v. 2015. Tässä esityksessä käytiin läpi Suomi-kuvaa ja se nosti tunteet pintaan.
Asta Timonen
Liityin kuoroon vuonna 2013 sattumanko vai johdatuksen takia? Erehdyin nimittäin kellon ajasta ja minun oli tarkoitus mennä eri kuoroon laulamaan. "Eksynyt lammas" otettiin niin ystävällisesti vastaan, että päätin jäädä. Kuoroharrastus tuo kirkkomusiikin tuntemusta laajemmin. Kirkossakänti oli vähäistä aikaisemmin, joten nyt on tullut kirkollinen toiminta tutummaksi. Harrastus santaa rytmiä elämään ja musiikin vaikutus on tärkeä niin fyysisesti kuin psyykkisesti.
Mieleeni on jäänut ensimmäinen joulun aika vuonna 2013 sekä joulukantaatin laulaminen Sotkamon kirkossa
Jorma Timonen
Kun muutin Kajaaniin vuonna 2006 päätin jättää kaiken musiikin harrastamiseni. Toisin kävi. Kirkkokuoron esittämä Suomalainen Messu Linnantauksen kirkossa v. 2010 herätteli vanhoja kuoromuistoja ja sai minut pyörtämään päätökseni. Muistin samalla, että elämäni ensimmäinen seurakunnallinen kuoro oli Kajaanin seurakunnan nuoren kuoro opiskeluajoilta ( v. 1958-1962).
Kuorossa oleminen on muodostunut jopa elämäntavaksi, joka antaa ryhtiä kaikkeen, mitä on annettu tehtäväksi. Entä kuoroystävät sitten? He ovat mittaamaton henkinen ja hengellinen arvo, jota ei kaikin tavoin itse edes tajua.
Mieleenpainuvinta kuoroharrastuksessani on ollut se,kun minut on pyydetty solistitehtäviin tai kuoron johtajaksi. Olen laulanut myös Lohjan pyhän Laurin kirkkokuorossa ja eräänä adventtina siellä johdin Maasalon adventtivesperin, johon osallistuivat muutkin kuorot kuin kirkkokuoro. Olen saanut myös laulaa jouluaamun jumalanpalveluksessa jouluvesperin yksinlaulun presidenttipari Mauno ja Tellervo Koiviston ollessa joulukirkossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti