Sirkka Viljanto
Olen ollut mukana eri kuoroissa koululaisesta saakka. Pidän kuorossa laulamisesta. Se on ehkä isän perintöä. Kirkkokuoron johtaja on minulle tuttu ja kuorossa on useita ystäviäni, joten minun oli helppo liittyä kuoroon vuonna 2012.
Harjoituksiin lähteminen tuo rytmiä viikon touhuihin. Kuoro järjestää yhteisiä retkiä ja juhlia. Kirkkomusiikki ja laulut tuovat voimaa elämän eri tapahtumiin. Musiikki on lääkettä eläkeläisen yksinäiseen elämään.
Mieleenpainuvaa on ollut vuonna 2012 adventtisunnuntaina Hoosianna-hymnin laulaminen monen vuoden jälkeen kirkossa. Tänä syksynä Sotkamossa kirkkomusiikkipiirin vuosijuhlassa laulaminen Kainuun kirkkomusiikkipiirin kuorojen kanssa oli myös hieno kokemus.
Hilkka Rusanen
Tulin mukaan kuorotoimintaan Raija Väyrysen pyynnöstä vuonna 1975. Asuimme silloin samassa talossa.
Kuoroharrastus on minulle elämäntapa. Kuoromatkoilla voi kokea musiikin lisäksi myös kaikkea ennalta arvaamatonta. Minulle on jäänyt mieleen kuoromatka Varsovaan. Kaupunkia kiertäessämme istuimme Päivi- kanttorin kanssa juomaan mehua ulkona oleville tuoleille, Kuinka ollakaan paikalle lensi myös pulu, joka jätti käyntikorttinsa molempien puseroille ja käsivarsille. Tulipa kiire hotellille ja pesulle! Oltiin vähällä myöhästyä yhteisestä kokoontumisesta kuoron muiden jäsenten kanssa. Juostiin ennätysvauhtia!
Martta Poutiainen
Muutin Kajaaniin helmikuun 1. päivänä vuonna 1962 ja kirkkokuoroon liityin heti helmikuussa samana vuonna. Kun olin työelämässä mukana kuoro oli suuri lepohetki, jolloin saattoi jättää mielestään pois työhuolet. Kuorossa on syntynyt tosi hyviä ja pitkäaikaisia, merkittäviä ihmissuhteita.
Olenpa kuoroystäväni lapsen kummitätikin. Mieleenpainuvinta kuorossa on ollut ihan kuoron alkuaikana se, että kanttori Erkki Tuomi pyysi minua siirtymään alttojen puolelta sopraanojen puolelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti