sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Kirkkokuorolaisten mietteitä kuoroharrastuksestaan





Tenho Piirainen
Liityin kirkkokuoroon syksyllä 2004 muutettuani Kajaaniin.
Olin ennen Kajaaniin tuloani laulanut useissa kuoroissa, joten halusin jatkaa kuoroharrastustani.
Kuoroharrastukseni alkoi kotikylälläni 1960-luvulla. Pienellä kylällämme oli kirkkokuoro, jossa me kaikki kahdeksan sisarusta olimme mukana laulamassa. Kuoroamme johti eri vuosina kylämme opettajat  mm. rajaseutupastorimme Jorma Kauko. Jo tuolloin kuorossa laulamisen kipinä syttyi ja kipinöinti on jatkunut tänne saakka. Laulaminen on kivaa ja etenkin kuorossa laulaminen.
Kirkkokuorossa olemme yhdenlaisessa palvelutehtävässä, joka antaa laulajalle henkistä vireyttä, hengellistä syvyyttä ja myös toivoa elämämme poluille.
Mieleeni ovat jääneet  kirkkomusiikkijuhlat Turussa,Kuopiossa ja Jyväskylässä. Laulajia oli yhdessä laulamassa tuhansia. Hieno kokemus!

Ilmari Salmi
Kuoroon olen tullut parikymmentä vuotta sitten Viljo Heikkisen pyytäessä minua mukaan toimintaan.
Olen saanut kuorotoiminnassa oppia alkeet siitä, miten nuotteja luetaan. Alussa minulla oli kiusaus laulaa sopraanojen stemmaa,kunnes vähitellen olen oppinut laulamaan tenorin mukana. Hyvää oppia olen saanut!
Mieleenpainuvinta on kirkossa laulaminen, varsinkin alttarin äärellä.

Seppo Karjalainen
Kajaanin kirkkokuoroon olen liittynyt vuonna 2009. Jo nuoruudessani hengellinen ja klassinen musiikki kiinnostivat minua. Mieslahden Kristillisessä Kansanopistossa aloitin kuorolaulun ja jatkoin sitä opiskellessani Joensuussa .Lauloin siellä Joensuun seurakunnan nuorten kuorossa. Ammattiin valmistumisen jälkeen liityin Hyrynsalmen kirkkokuoroon, jossa lauloin yli kolmekymmentä vuotta. Samalla tulivat mukaan harrastuksiini lauluyhtye Matkalaiset, Kainuun kantaattikuoro, Suomen kirkon kuoro ja valtakunnallinen Herättäjäyhdistyksen kuoro.
Muutettuani asumaan Kajaaniin, kävin keväällä 2009 kuuntelemassa kirkkokuoron kevätlaulajaisia ja nähtyäni, että miehiä tarvitaan kuorossa, päätin aloittaa syksyllä laulamisen Kajaanissa.
Kirkkokuorossa laulaminen on minulle elämäntapa. Vaikka kuorolaulu sitookin aika paljon tiettyinä aikoina, se antaa kuitenkin paljon sisältöä elämään. Laulut ovat ylistystä, kiitosta ja rukousta. Niistä löytyy elämään merkitystä ja lohtua murheenkin keskellä.
Mieleenpainuvista kuoromuistoista voisi koota kokonaisen kirjan. Ehkä nopeasti ajatellen mieleeni tulevat matkat ja esiintymiset valtakunnallisilla kirkkomusiikkijuhlilla. Kajaanin kuoron 55-vuotisjuhla ja Heikkilän Suomalainen Messu ovat jääneet mieleen. Suomalaisesta Messusta minua puhuttelevat erityisesti laulut Vaari-vainaan kannel ja Viimeiset veneet, jotka tuovat mieleen kiitollisuuden Suomen vapaudesta ja toivon elämän päättyessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti