Kirkkokuorolaisten mietteitä kuoroharrastuksestaan

Martti Lipponen

Martista laitetaan tähän blogiin katkelma hänelle pidetystä syntymäpäiväpuheesta, joka liittyy Martin viralliseen kutsumanimeen köyhä. Puheen piti puheenjohtaja Raija Väyrynen 9.1. 2014.

"Tämän onnittelupuheen pitäminen sinulle Martti on erittäin miellyttävä tehtävä, sillä olet vuosien varrella tullut tutuksi monelle meistä kuorolaisista. Osalla on muistikuvia hyvinkin pitkältä ajalta. Kun juteltiin ennen joulua, itse muistelit vaikkapa yli 30 vuotta sitten tapahtuneita asioita. Kerroit esimerkiksi kuoron tekemästä Israelin matkasta ja mitä kaikkea tuolla matkalla tapahtuikaan. Puhuttiin myös muodista ja ulkonäöstä miten se vuosien varrella muuttuu. Silloin Israelin matkan aikaan sinulla oli upea Mini vogue kampaus ja leveät housunlahkeet sekä korkeapohjaiset kengät 70-luvun tyyliin ja ehkäpä muotitietoinen lookkisi vähän poikkesi perinteisestä kuorolaisten yleisilmeestä kun kerroit että jouduit lentoasemalla erityiseen syyniin.

Myöhemminkin olet ollut kuorolaisena mukavalla tavalla erilainen, persoonallinen” sinä itse” ja olemme saaneet nauttia vuosien varrella terävistä kommenteistasi ja huumorista, joka on rikastuttanut meidän kuoroiltojamme. Monesti olemme saaneet nauttia nauruterapiasta ja sen myötä enenevistä elinvuosista sillä eikös se ole niin, että nauru pidentää ikää.
Mielipiteittesi takia olit välillä viettämässä - niin kuin itse niitä kutsut - kapinavuosia eli olit vähän aikaa pois kuorosta, mutta onneksemme saimme sinut takaisin ja mielipiteesi ovat toki myös vaikuttaneet kuoromme ohjelmistonkin valintaan; olethan esimerkiksi kovasti puhunut adventtivesperin laulamisen puolesta. On hyvä, että kuorolaisilla on omia mielipiteitä ja ehdotuksia. Niitä varmasti myös kuunnellaan.

Kuoron matkalla olet saanut aikanaan tuon lisänimesikin köyhä vai pitäisikö sanoa, että varsinaisen nimesi, monet taitavat sinut juuri tuolla nimellä tuntea ja tituleerata. Teille vasta kuoroon tulleille kerrottakoon, että tenorien rivistössä siellä käyhän vieressä lauloi vuosikymmeniä kuoromme edesmennyt kunniapuheenjohtaja Viljo Heikkinen. Viljon siviiliammatti ole seurakunnan talousjohtaja ja siitä yhdellä kuoromatkalla köyhäkö lie lohkaissut jutun rikkaasta miehestä eli taloudenhoitajasta ja sitten siinä rinnalla olevasta köyhästä miehestä eli Martista ja niin ne monet nimitykset sitten ovat tulleet jäädäkseen.

Lempinimi köyhä on tuonut vuosien varrella monenlaista iloa myös kuoroiltoihimme. Olettehan nimittäin huomanneet, miten monissa kuorolauluissa puhutaan köyhästä ja köyhistä. Olemmekin usein saaneet vilkaista laulamisen lomassa, mikä ilme meidän köyhämme kasvoille nousee kun taas tuo sana köyhä esiintyy.

Minä tein joululomalla pienen tieteellisen tutkielman. Virsivisavuoden kunniaksi kartoitin, kuinka monesta virsikirjamme virrestä löytyy sana köyhä. Tulos on 56.  Oma tutkimusteema varmaan olisi sekin, miltä aikakaudelta tai mistä taustasta ovat nousseet ne virsisanoitukset, joissa puhutaan köyhistä. Voisi esimerkiksi ryhtyä tekemään oletusta, hypoteesia ainakin joistakin herätysliikekytkennöistä, mutta ne jääkööt tällä kerralla. Haluan kuitenkin ottaa uuden vuoden alkajaisiksi tähän juhlahetkeen itselleni nousevia teologisia ajatuksia tästä asiasta...

Virsitekstien kirjoittajat eivät turhaan puhu köyhistä. Ne virret, joissa tuo köyhä sana mainitaan, kertovat useimmiten siitä, miten ihminen tuntee itsensä epäonnistuneeksi, pieneksi ja avuttomaksi ja pyytää Jumalalta armoa ja uutta luovaa voimaa, uutta jaksamista, uusia näkökulmia. Käy köyhään sydämeeni nyt henki totuuden, on siitä kyyneleeni kun täyttää synti sen.

ja tuossakin virressä 124 luvataan yön usvat aamu voittaa, taas uusi päivä koittaa, saan elää armosta.

Olkoon tämä tämän vuoden teema: kuule Taivaan isä, meidän köyhien huokaus… sopiva virsi tähän hetkeen olisi virsi 334 armon lapset riemuitkaa. (Puhe pidetty 9.1.2014)