Kirkkokuoron ensi vuoden toiminta alkaa 21.1.2016

KIRKKOKUORON ENSI VUODEN TOIMINTA ALKAA TORSTAINA 21.1.2016 klo 18.

Kokoonnumme poikkeuksellisesti seurakunnan virastotalon kappalissa (Linnankatu 12).
Sisäänkäynti pihan puolelta!

Tervetuloa laulamaan entiset ja uudet laulajat!

Jouluiloa ja siunausta uudelle vuodelle
t. kirkkokuoron johtokunta

Kirkkokuoron 60-vuotisjuhlan juhlapuhe

JUHLAPUHE KIRKKOKUORON 60-VUOTISJUHLILLA JOUTENLAMMELLA 13.12.2015

14.9.1955 Kajaanin rukoushuoneessa kokoontui lähes 50 seurakuntalaista perustamaan kirkkokuoroa.

Elettiin sodan jälkeistä Suomen uudelleen rakentamisen ja kehittämisen aikaa, jolloin alettiin muotoilla seurakuntien uutta toimintakulttuuria leirikeskuksineen ja myös nuorille suuntautuvine työmuotoineen.

Takana olivat raskaat sotavuodet, joista oli Taivaan Isään turvautuen selvitty ja selkeänä seurakunnissa oli työnäky siitä, että kaikkia, myös maallikoita tarvitaan Jumalan valtakunnan työssä.

Kuoron perustamiskokouksessa pastori Suikkari puhui kirkkokuoron tehtävästä seurakunnan palvelijana ja Erkki Tuomi, kirkkokuoron ensimmäinen kanttori totesi: Musiikissa asuu Jumala. Jo Luther oli vakuuttunut siitä, että soitto ja laulu on Jumalan meille antama ihmeellinen lahja, jonka välityksellä voidaan ehkä parhaiten julistaa sanomaa Jumalasta ja pelastuksesta.

Tätä tapahtumaa me Kajaanin nykyiset kirkkokuorolaiset juhlimme. Vietämme kuoromme 60-vuotisjuhlaa.

Hyvin paljon erilaista toimintaa on sisältynyt näihin 60 toimintavuoteen.

 Kirkkokuoron päätehtävä on ollut seurakunnan messuissa laulaminen ja vuosittain näitä messulaulamisia tulee ainakin kerran kuukaudessa. Perinteisiä tapahtumia kuorolla ovat olleet myös adventti- ja kärsimysvesperien laulamiset, erilaiset yhteislaulutilaisuudet, laitosvierailut  ja yhteistyössä lähetyksen kanssa vappumyyjäisten järjestäminen.

Kirkkokuoro on ollut myös mukana Kainuun kirkkomusiikkipiirin toiminnassa ja sen myötä on osallistuttu valtakunnallisille kirkon musiikkijuhlille.

Kuoron ohjelmiston on muodostanut, niin kuin vuosikertomuksessammekin lukee, kirkkovuoden mukaan elävä jumalanpalvelusmusiikki. Psalmit, liturginen musiikki sekä jumalanpalveluksen aiheeseen liittyvä musiikki kuuluvat ohjelmistoomme.

Kun on vietetty vuosijuhlia, kuorossa on harjoiteltu myös suurempia esityskokonaisuuksia:  

esimerkiksi 30-vuotisjuhlia varten valmistettiin laulettavaksi Schubertin saksalaisen messun lauluja, 40-vuotisjuhlassa laulettiin Antamo ja Erkki Tynin Juhlakantaatti sekä 55-vuotisjuhlassa Heikkilän Suomalainen messu.

Kuorolaisten määrä on vakiintunut vuosien mittaan noin 50 laulajaan ja kuoroa ovat johtaneet kanttorit Erkki Tuomi, Risto Ainali, Lauri Rajaniemi ja vuodesta 1998 lähtien nykyinen kanttorimme Päivi Rimpiläinen.

Kuorolaiset tekevät yhdessä paljon muutakin kuin harjoittelevat ja laulavat kirkossa.

Hyvän kuvan kuoron monipuolisista tapahtumista saa kun selailee kuoron historiateoksia, Hannu Väisäsen kokoamaa kuoron historiaa vuosilta 1955-2005 ja Helena Pitkäsen kokoamaa uuden uutukaista kuvateosta vuosilta 2005-2015.

Vuosien varrella on tehty lukuisia virkistysmatkoja niin Suomessa kuin ulkomaillakin, mm. Pohjoismaissa, Israelissa, Unkarissa, Venäjällä, Virossa, Puolassa ja Kreikassa.

Kuorossa on solmittu tärkeitä ihmissuhteita ja kuoroystävät ovat olleet mukana elämän iloissa ja suruissa.

Kuorossa on vietetty pikkujouluja, merkkipäiviä; on juhlittu häitä ja myös saateltu iäisyysmatkalle kuoroystäviä mm. kuoron pitkäaikaisia vaikuttajia ja perustajajäseniä, kuten kunniapuheenjohtaja Viljo Heikkinen, Eevi Heikkinen. Alli ja Elsa Mustonen, Erkki Keränen, Sulo Tuomi, Antti ja Helvi Manner,Sylvi Mikkonen,  Inkeri Piipponen, Elvi Meriläinen, Pirkko Hynninen, Pentti Nordman ja Arvi Tuulenkari.

Tänä juhlavuonna olemme ottaneet tavoitteeksemme liikkua ulos kirkosta ja seurakuntakeskuksen turvallisten seinien sisältä kohtaamaan ihmisiä erilaisissa tilanteissa niin kuin piispamme Jari Jolkkonen piispantarkastuksen yhteydessä kehotti.

Juhlavuotemme tapahtumiin on kuulunut mm. virsikävelytapahtuma Renforsin lenkin maastossa toukokuussa, Suomalaisen messun laulaminen Raatihuoneen torilla  elokuussa, Taiteiden yön Taizé-laulut syyskuussa ja Nenäpäivän tempaus Prismassa marraskuussa.

Olemme myös avanneet oman blogin tiedotustamme varten.  Sieltä voi löytää mm. kuorolaisten mietteitä omasta kuoroharrastuksestaan.

Huumori, ilo ja nauru ovat aina kuuluneet  osana kirkkokuoron elämään.  Kun haastattelin kuorolaisia blogia varten, yksi kuorolainen laittoi minulle pilke silmäkulmassa tekstin siitä, mitä kuorossa laulaminen saa aikaan.

Siteeraan tuota tekstiä hiukan:

Kuorossa laulaminen tekee kaikille hyvää: Nuoret saavat tulla vanhoiksi kuorossa, vanhat tulevat laulun kautta taas nuoriksi, ylpeät voivat asettua ensimmäiseen riviin, vaatimattomat seisovat takarivissä, loistavat saavat soolot, motkottajat saavat valittaa dissonansseista, egoistit saavat omat nuotit, suorittajat saavat laulaa kovempaa, kestävät laulavat useammissa kuoroissa, huolehtivat jakavat yskänpastilleja, huutokurkut vaimennetaan ystävällisyydellä, sinkut eivät kauan pysy sinkkuina, pariskunnat tapaavat toisiaan harjoituksissa, laihat täyttävät itsensä ilmalla, lihavat voivat laihtua, aamu-uniset ehtivät illan harjoituksiin, suuret saavat helpommin korkean C:n, pienet saavat helpommin matalan A:n, laiskat saavat laulaa istualtaan, ahkerat ilmestyvät joka harjoitukseen, pinkoilijat voivat harjoitella myös kotona ja matkustusintoilijat voivat suunnitella kuoromatkoja.

Vaikka tämä oli pilke silmäkulmassa minulle annettu teksti, taitaa olla niin, että tämä muistuttaa kuoroamme.

Palaan yleisistä kuoromietteistä takaisin kuoromme vuosijuhla-ajatuksiin.

 Kuoromme 60-vuotisjuhlan kunniaksi halusimme järjestää weisuumessun eli kirkonmenot Ukko- Paavon, Paavo Ruotsalaisen hengessä.  Messun valitsimme siksi, että halusimme merkkipäivänämme liittyä menneiden sukuolvien ketjuun. 

Kuoromme syntymäaikana, sotien jälkeen 50-luvulla ei varmaankaan aina ollut helppoa uskoa Jumalaan ja tulevaisuuteen. Kuitenkin monet tuon ajan ihmiset, isät ja äidit kääntyivät rukouksissa Jumalan puoleen ja rakensivat meille perustan, ne elämisen puitteet, joista meidän on ollut hyvä ponnistaa eteenpäin. 

Nyt on meidän vuoromme tehdä samoin kuin sodan jälkeinen sukupolvi teki. Tehtävämme on välittää isiemme usko lapsillemme ja lastemme lapsille ja tänä päivänä myös yhä enemmän niille, jotka eivät ole sitä omilta vanhemmiltaan kuulleet. 

Aloitin puheeni Erkki Tuomen ajatuksella siitä, miten musiikin välityksellä ehkä parhaiten voidaan julistaa sanomaa Jumalasta ja pelastuksesta. Meillä kuorolaisilla on siis tärkeä oma palvelutehtävä seurakunnassa ja meillä on myös rajattomasti mahdollisuuksia miettiä uusia luovia tapoja tuoda hyvä uskon sanoma esille omana aikanamme. Aikana, joka on monella tavalla haastava, koska kristilliset perinteet eivät enää näy suomalaisten elämässä samalla tavalla kuin ennen ja uudet moniarvoisuutta vaativat globaalit tuulet puhaltelevat kansankirkkomme suuntaan.

Vietämme tätä juhlaa joulukuussa, jolloin tavallisesti kokoonnumme kuoron perinteiseen pikkujouluun itsenäisyyspäivän aattona.  Itsenäisyyspäivään liittyy Suomen symboli – siniristi-lippu.

Kun haastattelin kuorolaisia, hyvin moni piti yhtenä puhuttelevimmista kuorokokemuksista Suomalaisen messun laulamista. Suomalaisessa messussa lauletaan siniristilipun merkityksestä.

Risti muistuttaa meitä siitä, mikä kristinuskossa on tärkeää. Jeesuksen risti ja armo.  Vaikka ajat muuttuvat, tämä on se sanoma, jota oman aikammekin ihminen kaiken suorittamisen ja pärjäämisen paineessa kaipaa.

Yrittämisestämme huolimatta me koemme usein epäonnistuvamme. Me tarvitsemme anteeksiantoa ja uudelleen alkamisen mahdollisuutta. Jumala antaa meille uuden alun, rakastaa meitä virheistämme huolimatta ja siunaa meitä hyvyydellään.

Weisuumessussa lauloimme: Lahjaksi usko heikoinkin on suotu, kiittämään siitä meidät on vain luotu.

Me kuorolaiset olemme etuoikeutettua väkeä kun saamme laulaa yhdessä virsiä ja hengellisiä lauluja.

Näin sanoivat monet kuorohaastattelussa. Kuoroharjoitusten jälkeen harjoittelemamme laulut jäävät soimaan mieleen viikon varrelle ja laulujen sanat antavat voimaa arkipäivän välillä niin raskaiden töiden ja tilanteiden keskellä.

Kajaanin kirkkokuoro on itsenäinen rekisteröity yhdistys, mutta ennen kaikkea me olemme tärkeä osa Kajaanin seurakuntaa, me muodostamme kirkon ja siksi haluan vielä lopuksi lukea muutaman ajatuksen minulle hyvin rakkaaksi muodostuneesta tekstistä, jonka on kirjoittanut opettajani, jo edesmennyt teologian tohtori Martti Lindqvist.  

Tänä päivänä erilaisissa organisaatioissa laaditaan visioita ja toiminta-ajatuksia. Uskon ja toivon, että nämä seuraavat ajatukset voisivat olla meidän kirkkokuorolaisten toiminta-ajatuksena.

Kirkon tehtävä on tänään vaalia uskomisen mahdollisuutta ja antaa uskonelämälle rakennuspuita. Kirkon tehtävä on osoittaa ihmiselle mahdollisuus aavistaa jotain Jumalasta ja löytää yhteys hänen kanssaan. Kirkon tehtävä on pitää esillä armon ja rakkauden sanomaa elämän paineiden ja vaatimusten keskellä. Kirkko on täällä siksi, että kärsimys voisi muuttua toivoksi ja uuden kasvun mahdollisuudeksi. Kirkko on täällä siksi, että syyllisyys ei jäisi painamaan mieltä, vaan voitaisiin löytää anteeksianto. Kirkon tehtävä on palvella jokaista ihmistä. Sen tehtävä on olla synnyttämässä yhteenkuuluvaisuutta. Erilaisten ihmisten tulisi tuntea olevansa tervetulleita avoimeen ja rehelliseen vuorovaikutuksen, erilaisiin palvelutehtäviin niin että elämä saisi versoa ja kukoistaa armon pohjalta kaikessa monimuotoisuudessaan .Tällainen on seurakuntayhteys tänään kaikkialla siellä, missä kristityt elävät todeksi sanoman Kristuksesta ja armosta.

Kirkkokuoron ansiomerkit

Kirkkokuoron vuosijuhlassa jaettiin Suomen kirkkomusiikkiliiton myöntämiä ansiomerkkejä.

50-vuotismerkin saivat Liisa Härkönen ja Seppo Karjalainen.

40-vuotismerkin saivat Helena Pitkänen, Jorma Timonen,Tenho Piirainen, Hilkka Rusanen ja Raija Väyrynen

30-vuotismerkin saivat Leena Kuula, Helena Malinen ja Mikko Hyttinen.

20-vuotismerkin saivat Hilkka Mustonen ja Hilkka Heikkinen.

10-vuotismerkki annettiin seuraaville kuorolaisille: Eeva kemppainen, Marjatta Koistinen, Anja Palokas, Anneli Mattila, Helena Mikkonen, Aira Moilanen, Pirjo Palm, Armi Saari, Eeva Shnoro, Pirjo Heikkinen, Maija- Liisa Karjalainen, Eila Piirainen, Lea Tuulenkari, Pentti Kilpeläinen, Ilmari Salmi ja Sirkka Viljanto.

Kuoron jäsenmerkin saivat Merja Kinnunen, Anja Markkanen, Eeva Tenhunen ja Maritta Seppänen.

Juhlassa jaettiin myös Suomen kirkkomusiikkiliiton erityisansiomerkki. Sen sai Helena Pitkänen erityisesti ansiokkaasta toiminnasta Kainuun kirkkomusiikkipiirin sihteerin tehtävissä. Erityisansiomerkin myöntää Suomen kirkkomusiikkiliiton hallitus ja sen luovutti Helenalle Kainuun kirkkomusiikkipiirin puheenjohtaja Hannu Väisänen.

Kirkkokuoron 60-vuotisjuhla Joutenlammella

Kajaanin kirkkokuoron 60-vuotisjuhlaa vietettiin Joutenlammella 13.12. klo 18.

Juhla aloitettiin yhteisellä aterialla, jonka jälkeen siirryttiin kirkkosaliin.

Juhlan alussa laulettiin virsi 462 "Soi Kunniaksi Luojan". Virren jälkeen Tuomo Ruuttunen kertoi Paavo Ruotsalaiselle rakkaiksi tulleista virsistä ja kuoron puheenjohtaja Raija Väyrynen piti juhlapuheen.
Tilaisuudessa jaettiin myös Suomen Kirkkomusiikkiliiton myöntämiä ansiomerkkejä.

Kuoron johtokunnan jäsenille ja rahastonhoitajalle ja sekä seurakunnan käyttöön lahjoitettiin Helena Pitkäsen kokoama kuoron toimintavuosista 2005-2015 kertova kuvateos.

Kuoron johtokunta otti vastaan Hannu Väisäsen ja Helena Pitkäsen tuoman Kainuun kirkkomusiikkipiirin tervehdyksen ja Larisa Kolehmainen onnitteli kuoroa laulamalla venäjän kielellä laulun "Sinua siunata tahdon". Kanttori Päivi Rimpiläinen puhui kuorolaisilleen ja
tilaisuus päätettiin joululauluun " Maa on niin kaunis". Juhlassa muistettiin myös syntymäpäiväjuhliaan viettävää kuoron varajohtajaa Jorma Timosta.

Kajaanin kirkkokuoron 60-vuotisjuhlan Weisuumessu

Kajaanin kirkkokuoron 60-vuotisjuhlan Weisuumessu pidettiin Linnantauksen kirkossa 13.12.2015

Weisuumessussa kirkkokuoroa johti Päivi Rimpiläinen.
Liturgian ja saarnan toimitti Tuomo Ruuttunen.

Päivi - kanttorin mietteitä kirkkokuoron 60-vuotisjuhlaa lähestyttäessä

Päivi 10.12.2015

Rakas, raskas ja ihana !

Tiedäthän kuorolaiseni, että olet minulle tärkeä.
Jos en ole sitä aikaisemmin sanonut niin nyt sanon.

Lähdet liikkeelle arkesi keskeltä uudelleen ja uudelleen,
jaksat liittyä lauluun, kestät trimmauksen ja myös kuoronjohtajan
huononkin päivän. Kuitenkin silmäsi loistavat kun harjoitus päättyy,
laulut ovat tehneet tehtävänsä, Sana ja musiikki on sattunut ja antanut voimaa.

Et silti ole mukana vain arjessa vaan ennen kaikkea pyhän messussa,
yhdessä kiittämässä, rukoilemassa ja laulamassa muillekin Kristuksesta Jeesuksesta.
Vaikka et aina yllä loistaviin taiteellisiin suorituksiin, näen sinussa myös muuta, olet mukana
Taivaallisen Isämme työssä monella tavalla, läsnäolollasi tunnustat uskosi, et laula
pelkästään suullasi vaan koko elämälläsi.
" Laula elämälläsi niin ettet koskaan vaikene"

Kiitos ja halaus! 

Päivi-kanttori

Weisuumessu Linnantauksen kirkossa 13.12.2015

Kajaanin kirkkokuoro täyttää 60 vuotta ja juhlan kunniaksi vietetään ensi sunnuntaina 13.12. Weisuumessua Linnantauksen kirkossa klo 16.

Weisuumessu eli kirkonmenot Ukko- Paavon hengessä on kansankirkollinen ja herännäishenkinen jumalanpalveluskokonaisuus. Siinä veisataan kirkkovirsikirjasta löytyviä Siionin virsiä, seurataan Paavo Ruotsalaisen ajatuksiin perustuvia rukouksia ja lauletut liturgiat toteutetaan kansantoisintosävelmillä.

Lauletut liturgiatekstit sekä kuoron esittämät laulut ovat Jaakko Löytyn laatimat, muun tekstiaineisto on Paavo Ruotsaiasen kirjeistä  ja ajattelusta sekä vanhoista rukouksista koonneet ja toimittaneet Urpo Karjalainen ja Jaakko Löytty. 

Messussa kirkkokuoroa johtaa  Päivi Rimpiläinen ja saarnan ja liturgian toimittaa Tuomo Ruuttunen.

Tervetuloa messuun!

Kirkkokuorolaisten mietteitä kuoroharrastuksestaan

Martti Lipponen

Martista laitetaan tähän blogiin katkelma hänelle pidetystä syntymäpäiväpuheesta, joka liittyy Martin viralliseen kutsumanimeen köyhä. Puheen piti puheenjohtaja Raija Väyrynen 9.1. 2014.

"Tämän onnittelupuheen pitäminen sinulle Martti on erittäin miellyttävä tehtävä, sillä olet vuosien varrella tullut tutuksi monelle meistä kuorolaisista. Osalla on muistikuvia hyvinkin pitkältä ajalta. Kun juteltiin ennen joulua, itse muistelit vaikkapa yli 30 vuotta sitten tapahtuneita asioita. Kerroit esimerkiksi kuoron tekemästä Israelin matkasta ja mitä kaikkea tuolla matkalla tapahtuikaan. Puhuttiin myös muodista ja ulkonäöstä miten se vuosien varrella muuttuu. Silloin Israelin matkan aikaan sinulla oli upea Mini vogue kampaus ja leveät housunlahkeet sekä korkeapohjaiset kengät 70-luvun tyyliin ja ehkäpä muotitietoinen lookkisi vähän poikkesi perinteisestä kuorolaisten yleisilmeestä kun kerroit että jouduit lentoasemalla erityiseen syyniin.

Myöhemminkin olet ollut kuorolaisena mukavalla tavalla erilainen, persoonallinen” sinä itse” ja olemme saaneet nauttia vuosien varrella terävistä kommenteistasi ja huumorista, joka on rikastuttanut meidän kuoroiltojamme. Monesti olemme saaneet nauttia nauruterapiasta ja sen myötä enenevistä elinvuosista sillä eikös se ole niin, että nauru pidentää ikää.
Mielipiteittesi takia olit välillä viettämässä - niin kuin itse niitä kutsut - kapinavuosia eli olit vähän aikaa pois kuorosta, mutta onneksemme saimme sinut takaisin ja mielipiteesi ovat toki myös vaikuttaneet kuoromme ohjelmistonkin valintaan; olethan esimerkiksi kovasti puhunut adventtivesperin laulamisen puolesta. On hyvä, että kuorolaisilla on omia mielipiteitä ja ehdotuksia. Niitä varmasti myös kuunnellaan.

Kuoron matkalla olet saanut aikanaan tuon lisänimesikin köyhä vai pitäisikö sanoa, että varsinaisen nimesi, monet taitavat sinut juuri tuolla nimellä tuntea ja tituleerata. Teille vasta kuoroon tulleille kerrottakoon, että tenorien rivistössä siellä käyhän vieressä lauloi vuosikymmeniä kuoromme edesmennyt kunniapuheenjohtaja Viljo Heikkinen. Viljon siviiliammatti ole seurakunnan talousjohtaja ja siitä yhdellä kuoromatkalla köyhäkö lie lohkaissut jutun rikkaasta miehestä eli taloudenhoitajasta ja sitten siinä rinnalla olevasta köyhästä miehestä eli Martista ja niin ne monet nimitykset sitten ovat tulleet jäädäkseen.

Lempinimi köyhä on tuonut vuosien varrella monenlaista iloa myös kuoroiltoihimme. Olettehan nimittäin huomanneet, miten monissa kuorolauluissa puhutaan köyhästä ja köyhistä. Olemmekin usein saaneet vilkaista laulamisen lomassa, mikä ilme meidän köyhämme kasvoille nousee kun taas tuo sana köyhä esiintyy.

Minä tein joululomalla pienen tieteellisen tutkielman. Virsivisavuoden kunniaksi kartoitin, kuinka monesta virsikirjamme virrestä löytyy sana köyhä. Tulos on 56.  Oma tutkimusteema varmaan olisi sekin, miltä aikakaudelta tai mistä taustasta ovat nousseet ne virsisanoitukset, joissa puhutaan köyhistä. Voisi esimerkiksi ryhtyä tekemään oletusta, hypoteesia ainakin joistakin herätysliikekytkennöistä, mutta ne jääkööt tällä kerralla. Haluan kuitenkin ottaa uuden vuoden alkajaisiksi tähän juhlahetkeen itselleni nousevia teologisia ajatuksia tästä asiasta...

Virsitekstien kirjoittajat eivät turhaan puhu köyhistä. Ne virret, joissa tuo köyhä sana mainitaan, kertovat useimmiten siitä, miten ihminen tuntee itsensä epäonnistuneeksi, pieneksi ja avuttomaksi ja pyytää Jumalalta armoa ja uutta luovaa voimaa, uutta jaksamista, uusia näkökulmia. Käy köyhään sydämeeni nyt henki totuuden, on siitä kyyneleeni kun täyttää synti sen.

ja tuossakin virressä 124 luvataan yön usvat aamu voittaa, taas uusi päivä koittaa, saan elää armosta.

Olkoon tämä tämän vuoden teema: kuule Taivaan isä, meidän köyhien huokaus… sopiva virsi tähän hetkeen olisi virsi 334 armon lapset riemuitkaa. (Puhe pidetty 9.1.2014)

Kirkkokuorolaisten mietteitä kuoroharrastuksestaan

Helena Malinen
Kuoroharrastukseni alkoi vuonna 1968 Linnan lukion kuorossa. Isäni Pentti Nordmanin innostamana liityin kirkokuoroon. Yhteistä kuorotaivalta meille kertyi 30 vuotta. Isäni nukkui pois tämän vuoden helmikuussa. Kodin henkinen perintö, pyhäkoulu ja Marjatta Tuovisen pitämät tyttökerhot ovat luoneet pohjan kiinnostukselle hengelliseen musiikkiin ja seurakunnan toimintaan.
Kuorolaulu on hyvä harrastus, jonka sosiaalinen merkitys on tärkeä. Kuorolaisista on tullut hyviä ystäviä. Yhdessä muiden kuorolaisten kanssa saan olla omalla paikallani toteuttamassa musiikin kautta palvelutehtävää messussa ja seurakunnan eri tilaisuuksissa. Kirkkokuorolaisena olen mukana seurakunnan toiminnassa. Uusien laulujen ja ohjelmistojen opettelu on innostavaa ja haastavaa.
Virret ja hengellinen musiikki ovat tuoneet lohtua ja voimaa, kun elämässä on ollut koettelemuksia.
Mieleenpainuvin kuoromuisto on  Unkarin matka vuonna 1991.

Lea Tuulenkari
Liityin kuoroon vuonna 1999. Arvi, edesmennyt mieheni, oli liittynyt kuoroon vuonna 1996 ja hän sai minutkin innostumaan. Oli mukava lähteä yhteiseen harrastukseen ja jumalanpalveluksiin, juhliin yms. Se yhdisti meitä ja saimme uusia ystäviä.
Olen laulanut kuoroissa jo vuodesta 1960 ja aina alttoa. Monet laulut ovat tuttuja ja osaan ulkomuistista monia. Kun lapset olivat pieniä, olin poissa useita vuosia kuorolaulun parista. Kirkkokuorossa lauletaan virsiä ja hengellisiä lauluja. Ne ovat olleet minulle rukousta, varsinkin silloin kun itse en ole jaksanut tai löytänyt sanoja. Kun ikää tulee, kasvaa myös taivasikävä ja kaipaus "päästä kotiin kerran". Musiikin avulla matkanteko on keveämpää.
Yhtä ainoaa mieleenpainuvinta kuoromuistoa minulla ei ole. Jokainen harjotuskerta on omalla tavallaan antoisa. Laulu, nauru ja hyvä huumori on päivän pelastus ja suuri kiitos myös kuoronjohtajalle, Päiville!

Kirkkokuorolaisten mietteitä kuoroharrastuksestaan

Tenho Piirainen
Liityin kirkkokuoroon syksyllä 2004 muutettuani Kajaaniin.
Olin ennen Kajaaniin tuloani laulanut useissa kuoroissa, joten halusin jatkaa kuoroharrastustani.
Kuoroharrastukseni alkoi kotikylälläni 1960-luvulla. Pienellä kylällämme oli kirkkokuoro, jossa me kaikki kahdeksan sisarusta olimme mukana laulamassa. Kuoroamme johti eri vuosina kylämme opettajat  mm. rajaseutupastorimme Jorma Kauko. Jo tuolloin kuorossa laulamisen kipinä syttyi ja kipinöinti on jatkunut tänne saakka. Laulaminen on kivaa ja etenkin kuorossa laulaminen.
Kirkkokuorossa olemme yhdenlaisessa palvelutehtävässä, joka antaa laulajalle henkistä vireyttä, hengellistä syvyyttä ja myös toivoa elämämme poluille.
Mieleeni ovat jääneet  kirkkomusiikkijuhlat Turussa,Kuopiossa ja Jyväskylässä. Laulajia oli yhdessä laulamassa tuhansia. Hieno kokemus!

Ilmari Salmi
Kuoroon olen tullut parikymmentä vuotta sitten Viljo Heikkisen pyytäessä minua mukaan toimintaan.
Olen saanut kuorotoiminnassa oppia alkeet siitä, miten nuotteja luetaan. Alussa minulla oli kiusaus laulaa sopraanojen stemmaa,kunnes vähitellen olen oppinut laulamaan tenorin mukana. Hyvää oppia olen saanut!
Mieleenpainuvinta on kirkossa laulaminen, varsinkin alttarin äärellä.

Seppo Karjalainen
Kajaanin kirkkokuoroon olen liittynyt vuonna 2009. Jo nuoruudessani hengellinen ja klassinen musiikki kiinnostivat minua. Mieslahden Kristillisessä Kansanopistossa aloitin kuorolaulun ja jatkoin sitä opiskellessani Joensuussa .Lauloin siellä Joensuun seurakunnan nuorten kuorossa. Ammattiin valmistumisen jälkeen liityin Hyrynsalmen kirkkokuoroon, jossa lauloin yli kolmekymmentä vuotta. Samalla tulivat mukaan harrastuksiini lauluyhtye Matkalaiset, Kainuun kantaattikuoro, Suomen kirkon kuoro ja valtakunnallinen Herättäjäyhdistyksen kuoro.
Muutettuani asumaan Kajaaniin, kävin keväällä 2009 kuuntelemassa kirkkokuoron kevätlaulajaisia ja nähtyäni, että miehiä tarvitaan kuorossa, päätin aloittaa syksyllä laulamisen Kajaanissa.
Kirkkokuorossa laulaminen on minulle elämäntapa. Vaikka kuorolaulu sitookin aika paljon tiettyinä aikoina, se antaa kuitenkin paljon sisältöä elämään. Laulut ovat ylistystä, kiitosta ja rukousta. Niistä löytyy elämään merkitystä ja lohtua murheenkin keskellä.
Mieleenpainuvista kuoromuistoista voisi koota kokonaisen kirjan. Ehkä nopeasti ajatellen mieleeni tulevat matkat ja esiintymiset valtakunnallisilla kirkkomusiikkijuhlilla. Kajaanin kuoron 55-vuotisjuhla ja Heikkilän Suomalainen Messu ovat jääneet mieleen. Suomalaisesta Messusta minua puhuttelevat erityisesti laulut Vaari-vainaan kannel ja Viimeiset veneet, jotka tuovat mieleen kiitollisuuden Suomen vapaudesta ja toivon elämän päättyessä.

Kirkkokuorolaisten mietteitä kuoroharrastuksestaan

Sirkka Viljanto
Olen ollut mukana eri kuoroissa koululaisesta saakka. Pidän kuorossa laulamisesta. Se on ehkä isän perintöä. Kirkkokuoron johtaja on minulle tuttu ja kuorossa on useita ystäviäni, joten minun oli helppo liittyä kuoroon vuonna 2012.
Harjoituksiin lähteminen tuo rytmiä viikon touhuihin. Kuoro järjestää yhteisiä retkiä ja juhlia. Kirkkomusiikki ja laulut tuovat voimaa elämän eri tapahtumiin. Musiikki on lääkettä eläkeläisen yksinäiseen elämään.
Mieleenpainuvaa on ollut vuonna 2012 adventtisunnuntaina Hoosianna-hymnin laulaminen monen vuoden jälkeen kirkossa. Tänä syksynä Sotkamossa kirkkomusiikkipiirin vuosijuhlassa laulaminen Kainuun kirkkomusiikkipiirin kuorojen kanssa oli myös hieno kokemus.

Hilkka Rusanen
Tulin mukaan kuorotoimintaan Raija Väyrysen pyynnöstä vuonna 1975. Asuimme silloin samassa talossa.
Kuoroharrastus on minulle elämäntapa. Kuoromatkoilla voi kokea musiikin lisäksi myös kaikkea ennalta arvaamatonta. Minulle on jäänyt mieleen kuoromatka Varsovaan. Kaupunkia kiertäessämme istuimme Päivi- kanttorin kanssa juomaan mehua ulkona oleville tuoleille, Kuinka ollakaan paikalle lensi myös pulu, joka jätti käyntikorttinsa molempien puseroille ja käsivarsille. Tulipa kiire hotellille ja pesulle! Oltiin vähällä myöhästyä yhteisestä kokoontumisesta kuoron muiden jäsenten kanssa. Juostiin ennätysvauhtia!

Martta Poutiainen
Muutin Kajaaniin helmikuun 1. päivänä vuonna 1962 ja kirkkokuoroon liityin heti helmikuussa samana vuonna. Kun olin työelämässä mukana kuoro oli suuri lepohetki, jolloin saattoi jättää mielestään pois työhuolet. Kuorossa on syntynyt tosi hyviä ja pitkäaikaisia, merkittäviä ihmissuhteita.
Olenpa kuoroystäväni lapsen kummitätikin. Mieleenpainuvinta kuorossa on ollut ihan kuoron alkuaikana se, että kanttori Erkki Tuomi pyysi minua siirtymään alttojen puolelta sopraanojen puolelle.

Kirkkokuorolaisten mietteitä kuoroharrastuksestaan

Pirjo Palm
Työtoverini Orvokki Kamula houkutteli mukaan kirkkokuoroon. Olin aiemmin osallistunut Tuomasmessukuoroon. Nuorena olen laulanut Linnan lukion kuorossa. Lasten ollessa pieniä en raskinut oikein lähteä harrastuksiin. Laulelin lapsille. Sitten kun lapset alkoivat sanomaan, että "ole äiti hiljaa", tuumasin, että on aika aloittaa kuoroharrastus. Tulin kuoroon vuonna 1987.
Laulaminen on ihanaa. Kuoroharrastus on mukavan yhteisöllistä ja laulujen sekä virsien sanoma antaa henkistä voimaa ja tukea arkipäivään, ihmisenä olemiseen. Kirkkovuoden juhlat tuntuvat juhlilta. Saa olla seurakunnan palvelijana.
Minulla on paljon ihania muistoja, kaikki yhteiset matkat ja kirkkomusiikkijuhlat. Esimerkiksi vanhusten leirille osallistuminen Venäjän Karjalassa kun paistoimme lettuja vanhainkodin asukkaille ja lauloimme "Soi kunniaksi Luojan" rakenteilla olevassa kirkossa.

Armi Saari
Ennen kirkkokuoroon liittymistä minulla oli jonkin verran kuorotaustaa. Olin laulanut Tuomasmessukuorossa ja huomasin pitäväni kuorolaulusta. Lopullinen sysäys oli työkaverin pyyntö tulla mukaan kuoroon. Kuoro on minulle ykkösharastus, joka kruunaa viikon. Harjoitusten jälkeen on rentoutunut olotila. Kuoroharjoitus on myös fyysinen suoritus, joka aiheuttaa aivojen endorfiinin, hyvän olon hormonin erittymisen.
Kuoroharrastus antaa voimaa arkiseen aherrukseen ja sen myötä voi pitää yllä ja luoda uusiakin sosiaalisia suhteita, mikä on merkittävä elämän laatua kohottava tekijä. Tutkimuksetkin osoittavat, että kuorolaulua harrastavat ovat onnellisempia kuin ei-harrastavat.
Mieleeni ovat jääneet kuoron mukanaolo Kajaanin Herättäjäjuhlilla 1990-luvulla sekä kirkkomusiikkijuhliin osallistuminen (vuonna 2001 Turku, vuonna 2006 Kuopio ja vuonna 2012 Jyväskylä)

Helena Pitkänen
Äitini ja isäni lauloivat kirkkokuorossa. Itse asiassa he tapasivatkin kuorossa. Heidän ystäväpiirissään oli paljon kirkkokuorolaisia. Lapsina olimme mukana, kun kuoro lauloi. Minulle on kerrottu, että opin seisomaan, kun kuoro lauloi kirkossa. Lukiossa ollessani lauloin kirkkokuorossa vanhempieni kanssa. Opiskeluaikanai lauloin kuorossa, joka harjoitteli maanantaisin ja lauloi keskiviikkoisin katulähetysillassa, joten kirkkokuoroon ei enää ollut aikaa. Kun valmistuin ja pääsin töihin Kajaaniin, olin päättänyt liittyä kirkkokuoroon, jos minut huolitaan. Löysin lehdestä tiedon ja lähdin harjoituksiin.
Kuorossa laulaminen on yhdessä tekemistä. Yksittäinen laulaja ei saa erottua joukosta laulamalla väärin, liian kovaa tai eri tahdissa. Toisaalta muista laulajista saa tukea, eikä tarvitse laulaa yksin.
Kirkkokuorossa laulujen sanojen merkitys on suuri. Vaikka harjoitusten aikana ei voi jutella, kuorosta on saanut ystäviä. Kuoro on tehnyt matkoja paikkoihin, jonne ei muuten tulisi matkustettua.
Mieleenpainuvimmat kuoromuistot liittyvät tunteeseen siitä, että laulu on mennyt "hyvin" ja kuulijatkin ovat tunteneet, mitä kuoro on laulun välityksellä halunnut kertoa. Myös monet tutut laulut, esimerkiksi Hoosiannan harjoitteleminen ensikertaa syksyllä saa kylmät väreet tuntumaan selkäpiissä. Mieleeni on jäänyt myös se, kun lauloimme Unkaraissa, silloisen Neuvostoliiton rajalla pienen seurakunnan kivikirkossa yhdessä seurakunnan kanssa ja laulu raikui holvissa. Muistan myös, kun olin toista syksyä kuorossa ja koristelimme salia kuoron pikkujoulua varten. Kuoron miehet tulivat luokseni ja lauloivat: "Nyt vanhakin jo nuortuu, kuin lapsi leikkimään", tietenkin pilke silmäkulmassa. Arvasin lauluun syynkin, sillä olin juuri mennyt kihloihin.

Kirkkokuorolaisten mietteitä kuoroharrastuksestaan

Aimo Syrjälä
Liityin kuoroon koska veljeni, joka lauloi erään seurakunnan kirkkokuorossa, kehotti minua. Myös muutamat tuttuni olivat Kajaanin kirkkokuoron laulajia ja pyysivät mukaan tietäen,että olen harrastanut kuorolaulua toisaalla. Miesääniä aina tarvitaan lisää kuoroon ja liittymisasiaa harkittuani tulin mukaan kannustimenani laulu" Oi kiitos sä Luojani armollinen", tuon laulun 3. säkeistö: "Ja kiitos vihdoin viimeinen, kun laulun lahjan sa annoit, kun riemut ja murheet lapsosen, näin sävelten siivillä kannoit"
Kuoroharrastus tuottaa laulamisen iloa. Se on myös sosiaalista kanssakäymistä yhteisten päämäärien saavuttamiseksi, Kirkkokuorossa on päässyt lähelle omaa seurakunta ja sen toimintamuotoja ja voi antaa oma panoksensa seurakuntaelämään laulamisen muodossa.Messussa laulaminen tekee arjesta juhlaa. Kirkkovuosi tapahtumineen tulee tutuksi. Kuoroharrastus luo levähdyspaikan ja turvasataman ja tuo virkistystä elämään. Yhteenkuuluvaisuus on lujittunutt mm. tehtyjen matkojen ja retkien kautta. Kuorotoiminta on laajaa, sillä kirkkokuoro on mukana Kainuun kirkkomusiikkipiirissä ja näin saadaan kokoontua suurin joukoin.
Mieleeni on jäänut erityisesti Lasse Heikkilän hyvin harjoiteltu ja soittimin säestetty Suomalaisen Messun esitys Linnantauksen kirkossa v. 2010 sekä saman messun esitys kesäisellä Raatihuoneen torilla v. 2015. Tässä esityksessä käytiin läpi Suomi-kuvaa ja se nosti tunteet pintaan.

Asta Timonen
Liityin kuoroon vuonna 2013 sattumanko vai johdatuksen takia? Erehdyin nimittäin kellon ajasta ja minun oli tarkoitus mennä eri kuoroon laulamaan. "Eksynyt lammas" otettiin niin ystävällisesti vastaan, että päätin jäädä. Kuoroharrastus tuo kirkkomusiikin tuntemusta laajemmin. Kirkossakänti oli vähäistä aikaisemmin, joten nyt on tullut kirkollinen toiminta tutummaksi. Harrastus santaa rytmiä elämään ja musiikin vaikutus on tärkeä niin fyysisesti kuin psyykkisesti.
Mieleeni on jäänut ensimmäinen joulun aika vuonna 2013 sekä joulukantaatin laulaminen Sotkamon kirkossa

Jorma Timonen
Kun muutin Kajaaniin vuonna 2006 päätin jättää kaiken musiikin harrastamiseni. Toisin kävi. Kirkkokuoron esittämä Suomalainen Messu Linnantauksen kirkossa v. 2010 herätteli vanhoja kuoromuistoja ja sai minut pyörtämään päätökseni. Muistin samalla, että elämäni ensimmäinen seurakunnallinen kuoro oli Kajaanin seurakunnan nuoren kuoro opiskeluajoilta ( v. 1958-1962).
Kuorossa oleminen on muodostunut jopa elämäntavaksi, joka antaa ryhtiä kaikkeen, mitä on annettu tehtäväksi. Entä kuoroystävät sitten? He ovat mittaamaton henkinen ja hengellinen arvo, jota ei kaikin tavoin itse edes tajua.
Mieleenpainuvinta kuoroharrastuksessani on ollut se,kun minut on pyydetty solistitehtäviin tai kuoron johtajaksi. Olen laulanut myös Lohjan pyhän Laurin kirkkokuorossa ja eräänä adventtina siellä johdin Maasalon adventtivesperin, johon osallistuivat muutkin kuorot kuin kirkkokuoro. Olen saanut myös laulaa jouluaamun jumalanpalveluksessa jouluvesperin yksinlaulun presidenttipari Mauno ja Tellervo Koiviston ollessa joulukirkossa.

Kirkkokuorolaisten mietteitä kuoroharrastuksestaan

Maija-Liisa Karjalainen
Tulin kuoroon vuonna 2002. Minut kuoroon sai liittymään uteliaisuus ja halu lähteä oppimaan uutta ja erilaista stressaavan työn vastapainoksi. Nyt kuoroharrastus on tärkeä osa elämääni. Saan palvella seurakunnassa vapaaehtoisena. Kuorossa mukana oleminen on antanut samanhenkisiä ystäviä, antoisia virkistysmatkoja sekä kuorolaisten juhlahetkiä, joulujuhlia yms. Kuoroharrastus tuo hyvää mieltä ja elämäniloa. Mieleeni on jäänyt ensimmäinen joulujuhlani kuorossa Joutenlammella sekä Kuopion valtakunnalliset kirkkomusiikkijuhlat vuonna 2006.

Maritta Seppänen
Tulin kuoroon vuonna 2014. Olen aina tykännyt laulaa virsiä ja haaveillut monta vuotta kuoroharrastuksesta. Kuoroon minut sai liittymään kaunisääninen, mukavan tuntuinen kuoronjohtaja.
Kuorossa laulaminen on ainut säännöllinen harrastus tällä hetkellä. Se on mukavaa yhdessäoloa ja saa laulaa kauniita lauluja. Opin koko ajan uutta laulamisesta ja äänenkäytöstäni. Hyväksi laulajaksi oppii vain harjoittelemalla ja laulamalla. Mieleenpainuvinta on se mukava tunne, kun laulamme kuoron kanssa kirkossa. Myös ensimmäiset yhteiset pikkujoulut Joutenlammella olivat mieleenpainuvat.

Raija Rimpiläinen
Liityin kuoroon, koska laulaminen on minulle jo nuorena aloitettu harrastus, joka oli katkolla perheen ja työn viedessä vapaa-aikaa. Jokaviikkoinen kuoroharrastus antaa erilaisen foorumin vastapainoksi muille harrastuksilleni. Kuorossa oleminen antaa minulle iloa ja mieluisaa uuden oppimista ja yhdessoloa muiden kuorolaisten kanssa. Erityisesti mieleeni on jäänyt se, kun esitimme kuoron 55-vuotisjuhlassa Suomalaisen Messun.

Kirkkokuorolaisten mietteitä kuoroharrastuksestaan

Orvokki Kamula
Liisa Härkönen kertoi kirkkokuorosta, sen toiminnasta ja kivoista retkistä. Olin tutustunut aiemmin kirkkokuorolaiseen Marjatta Hiltuseen. Liisan ja Marjatan houkuttelemana tulin kuoroon. Kuoroharrastus on vastannut hyvin odotuksiani. Koen, että kirkkokuoron ohjelmisto on sisällöltään ravitsevaa ja kuorolaiset kuin omaa perhettä.
Kohokohtia kuorossa ovat olleet juhlat ja matkat. Tärkeitä ovat myös adventtivesperin ja kärsimysvesperin laulaminen. Muistan myäs matkan Savonlinnan oopperajuhlille "Viimeiset kiusaukset"-opperaa seuraamaan ja majoittumisen Heinäveden luostariin.

Pirjo Heikkinen
Kuoroon minut toi halua laulaa ja kun tutustuin muutamiin kuorolaisiin totesin, että minäkin voin liittyä kuoroon. Kuorossa saa julistaa evankeliumia laulamalla. Olen myös saanut kuorossa ystäviä ja voin tavata hetiä harrastuksen parissa. Mieleeni ovat jääneet Jyväskylän kirkkomusiikkijuhlat.

Irene Rautiainen
Tulin kuoroon vuonna 2013. Jo vuosia olin kypsytellyt mielessäni kuoroon liittymistä. Se toteutui kun pääsin osa-aikaeläkkeelle. Hengelliset laulut ja virret antavat rauhaa ja saavat ajattelemaan elämää syvällisemmin. Virsien sanat ovat puhuttelevia. Kuorossa olen saanut uusia ystäviä ja toivon oppivani aina paremmaksi kuorolaiseksi. En ole aiemmin laulanut missään kuorossa ja opeteltavaa riittää. Päivi-kanttori on mainio kuoron vetäjä.

Kirkkokuorolaisten mietteitä kuoroharrastuksestaan

Kajaanin kirkkokuoro juhlii 60-vuotistaivaltaan joulukuun 13. päivänä.

 Muutamat kuorolaiset kertovat oheisilla sivuilla, miksi ovat liittyneet kirkkokuoroon ja mitä kuoroharrastus on merkinnyt. Esillä on myös mieleenpainuvimmat kuoromuistot.

Liisa Härkönen

Kuoroon liittymiseni oli luontainen seuraus aikaisemmista kuorokokemuksista. Olin laulanut kansanopiston kuorossa ja Kajaaniin tultuani liityin heti nuorten kuoroon. Noin viiden vuoden kuluttua liityin kirkkokuoroon vuonna 1962. Kuoron johtajana toimi tuolloin kanttori Erkki Tuomi.

Kirkkokuoro on minulle kaikkein tärkein ja mieluisin harrastus. Kuoron antaa laulamisen iloa ja elämyksiä, yhdessäoloa ja henkistä vireyttä sekä seurakuntayhteyteen kasvamista.

Jumalan lahjaa ja siunausta on kaikki se, mitä kirkkokuoro on minulle antanut.

Mieleeni ovat jääneet valtakunnalliset laulujuhlat Helsingin olympiastadionilla. Kesä oli kauneimmillaan ja päätösjuhlassa suurkuoro lauloi Händelin Hallelujan sekä Beethovenin "Jumalan kunnia luonnossa". Oli mahtavaa olla mukana kymmentuhatpäisessä kuorossa ylistämässä Jumalaa.